Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

"Sulla ukkini raivasi pellot.
Missä lenteli aura, kohta heilimöi kaura,
ole hyvä, hevonen - ystäväni suomenhevonen"

"Ja kun Kannaksella ryskyivät tankit,
oli pakkanen, hanki - sinä olit konettakin luotettavampi
ystävämme, suomenhevonen"

 Maastoretkellä Nokikujan tallilla
10.07.2018 15:08 | Bella

Kuittaus Nokikujan maastoretkestä 10.7.2018

 

Olin saapunut Nokikujan tallipihaan hevoseni Uunon kanssa. Tarkoituksenamme oli  lähteä maastoretkelle ja olin todella innoissani. Oriini ei vaikuttanut jakavan innostustani täysin, sillä se nuokkui varusteet päällä vieressäni. Saattoihan tuo toki olla hieman ottanut nokkiinsa pienestä puhdistusopetaatiostanikin. Olin nimittäin huomannut hevoseni kaulassa pienen naarmun, jota olin putsannut Uunon mielestä ällöttävällä puhdistussuihkeella. Pudistelin hiukan päätäni mietteilleni ja kiristin satulavyön noustakseni muiden mukana selkään.
Pääsimme sujuvasti lähtemään pihalta kohti maastoa. Uunokin oli herännyt horroksestaan ja kulki nyt reippaasti välillä pärskien. Hevoseni ei sitten stressannut uusista paikoista ollenkaan! Hymyillen taputin oriini kaulaa suoristautuen sen jälkeen takaisin satulaan. Ilmakin oli suotuisa ja tuntui, ettei mikään voisi olla enää paremmin.


Jonkun aikaa matkattuamme saavuimme pienelle suoalueelle. Onneksi maastonvetäjä tunsi reitit, joten meidän oli aivan turvallista ratsastaa reittiämme. Uunoa vähät kiinnosti maisemat, se vain kulki innoissaan korvat töttöröllä eteenpäin ja nautti lämpimästä kesäillasta. Olin kyllä onnekas omistaessani ratsunani olevan oriin.


Suoalueen jälkeen saavuimme pienen peltoaukean reunamille, jossa otimme muutamia ravipätkiä. Uuno olisi selvästi halunnut ottaa hieman laukkakisaakin, mutta kilttinä poikana kuunteli pidätteitäni. Ja voi sitä riemua, kun saimme ottaa sen odotetun laukkapätkän. Oriini pärski ja heittipä se tapojensa vastaisesti ihan minikokoisen ilonpukinkin. Kikatin hieman Uunon hassulle hypähdykselle - se ei juuri muistuttanut edes potkaisua taakse, vaan lähinnä loikkaa.


Hiljennettyämme ja peltoaukean loputtua olimme tulleet ratsastamaan erilaisia metsäpolkuja. Jotkut olivat selkeästi haastavampia kuin toiset, mutta onneksi oriini oli varmajalkainen eikä kompura. Toisaalta tämän maaston jälkeen Uuno olisi ainakin saanut hyvää treeniä ja voisin antaa sille hyvillä mielin vapaapäivän huomenna. Otin hetkeksi jalustimet pois jaloistani, sillä Uunon yleissatula ei ollut mitenkään paras mahdollinen. En kuitenkaan viitsinyt tulla karvasatulallani tai koulusatulalla maastoon. Aika pian sujautin jalkani takaisin maastonvihreisiin jalustimiin ja ryhdistäydyin taas satulaan.


Ratsastettuamme hetken matkaa eteenpäin ilmoitti vetäjämme, että nyt alkaisi kotimatka. Aika oli kulunut todella nopeasti ja keskityin nauttimaan loppumatkasta täysillä.
Jossakin vaiheessa matkalla kohti tallia oriini pysähtyi. Uuno alkoi pitämään ihmeellistä pöhinää ja puhinaa puskaan kohdalla, jonka viereen oli pysähtynyt. En ehtinyt tehdä oikeastaan mitään, kun oriini jo teki tyylikkään äkkikäännöksen sivuittain. Hevoseni ei liikkunut pyynnöstäni mihinkään suuntaan, joten huokaisten pyysin muita odottamaan ja tulin alas hevoseni selästä. Tarkoituksena oli taluttaa hupsu oriini puskaan ohi, mutta ei se mennyt ihan niin. Olin juuri katsomassa, mikä puskassa oli, kun sieltä loikkasi kissa. En todellakaan odottanut näkeväni kissaa ja itse säikähtäen vielä Uunoakin enemmän kompuroin päistikkaa polun toiselle puolelle - ja kaaduin takamukselleni. Nyt Uuno katsoi minua oudosti.
"Voihan puolukka sentään! Anteeksi tää viivytys!", mutisin muille ja nousin puskaasta. Olin varmasti aivan tomaatinvärinen ja nolona naurahdin itselleni oudosta sanavalinnasta - saattoi johtua siitä, että olin kaatunut puolukkavarpujen keskelle.


Kun vihdoin jatkoimme matkaa päästyäni jälleen satulaan, alkoi talli olemaan jo lähellä. Otimme vielä viimeisen ravipätkän ja annoin Uunon ravata rennosti sen. Maasto oli ollut mukava, vaikkakin omalla kohdallani hiukan erilainen. Siirsimme käyntiin ja aloimme saapua tallin pihaan.
Kiitin maastonvetäjää mukavasta reissusta ja taputin Uunoa hymyillen. Ehkä ensi kerralla varautuisin kissoihin, enkä kaatuilisi niiden takia puskiin.

 


 - Bella

<< Takaisin



Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on neljä plus neljä?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




RSS

- Jekun Uuno on virtuaalihevonen - CSS-koodi: nemeesis.suntuubi.com
©2018 Suomenhevosori Uuno - suntuubi.com